Julkaistu: 24.1.2019
Nykyisen kaltainen some-maailma tuhoaa tiedon välittämisen laadun. Olettaisin, että missä tahansa genressä, mutta omaa toiminta-aluettani ovat lähinnä nämä jollain tapaa treenaamiseen, ravitsemukseen, rasvanpolttoon, lihaskasvuun, suorituskykyyn ym. liittyvät aiheet.
Olen kirjoittanut artikkeleita kotimaisiin kehonrakennus- ja fitness-alan lehtiin vuodesta 2007 alkaen aina siihen asti, kunnes viimeinenkin kunnollinen sellainen otti ja lopetti vuonna 2017. Lihastohtori-blogiin olen kirjoittanut ensimmäisen kerran vuonna 2012. Omaa blogia olen pitänyt eri alustoilla eri muodoissa ainakin siitä asti, kun valmentajana aloitin eli 2008 lähtien.
Kaikissa näissä artikkeleiden kirjoitusprosessi on ollut useimmiten suunnilleen samanlainen. Ensin mietitään kiinnostava aihe, jonka hallitsee jo hyvin. Tiedon määrästä huolimatta asia palautellaan mieleen vielä oikein viimeisen päälle eli tehdään taustaselvittelyä. Jos asiasta on tutkimuksia tehty, niin sellaisia on hyvä katsoa läpi. Sitten tehdään jonkinlainen suunnitelma siitä, mitä kaikkea asiasta aikoo kirjoittaa. Tässä kohtaa itse käytän ihan perinteistä menetelmää eli kynää ja paperia.
Tämän jälkeen kirjoitetaan ensimmäinen versio artikkelista. Useimmiten vähän kerrallaan eli usean päivän aikana. Sitten asia jätetään hautumaan tai jos mahdollista lähetetään jollekin luettavaksi, kuten Lihastohtori-blogin tapauksessa Juha Hulmille. Parannusehdotusten tai omien lisäajatusten pohjalta olemassa olevaa tekstiä muokataan. Ja tämä prosessi mahdollisesti toistetaan vielä toisen tai ehkä kolmannenkin kerran. Tämän jälkeen artikkeli alkaa olla valmis julkaistavaksi.
Tällaisen prosessin artikkelit ovat hyvin suunniteltuja sekä hyvin kirjoitettuja. Ne ovat laajoja, syvällisiä, sivumäärältään pitkiä eli ihan oikeasti tarjoavat lukijalle laadukasta tietoa ja paljon. En suinkaan väitä, että kaikki jutut kaikissa harrastelehdissä täyttävät tämän tunnusmerkistön, mutta ainakin siihen on ollut mahdollisuus.
Lehtiin kirjoitetaan perinteisesti kerran kuukaudessa tai kahdessa. Lehdissä jutut pysyvät säilössä ja ovat pitkäikäisiä. Lehtiä lukevat paitsi tilaajat, niin niitä selataan kaupassa ja tuolla salin aerobisella puolella taitaa edelleen pyöriä Body-lehtiä 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Blogien hakuominaisuudet toimivat yleensä hyvin ja Google kertoo loput.
Entäpä sitten some-artikkelit vuonna 2019? Jos nyt ylipäätään termiä ”artikkeli” voidaan kyseisissä medioissa edes käyttää. Jonkun sortin juttuja ja kirjoituksia sentään. Viisaammat ovat kertoneet, että mitä lyhyempi juttu niin sitä parempi. Jos aletaan useamman kappaleen postauksesta puhua, niin kiireinen nykyihminen sivuuttaa kokonaan, kun johan sellainen näyttääkin kapulan kosketusnäytöllä pitkältä kuin nälkävuosi. Kenellä muka on laittaa 5 minuuttia aikaa sen lukemiseen, miten säästyä salilla 5 vuoden pään seinään hakkaamiselta.
Sen sijaan, että postauksia tuotettaisiin kerran kuukaudessa tai korkeintaan kerran viikossa niitä pitäisi tuottaa viikossa useampia. Mahdollisesti joka päivä tai parhaassa tapauksessa monta kertaa päivässä. Jos omistat FB tai IG kanavan eikä mitään päivitystä näy pariin viikkoon, alkaa yleisö ihmettelemään, että onkohan jotain sattunut. Lieneekö enää hengissäkään.
Asiapitoinen ja oikeasti hyödyllinen sisältö saa tietenkin eniten näkyvyyttä. No ei sinne päinkään. Mikäli tavoittelet jutuillesi laajaa näkyvyyttä – mikä nyt tuppaa useimmilla sisällöntuottajilla tarkoitus olemaan – tulee provosoida, kritisoida, klikkiotsikoida ja huomiohuorata. Mitä radikaalimpia väitteitä raflaavalla otsikolla ja keskisormen kuvalla, niin sitä enemmän jakoja, kommentteja ja katettua pinta-alaa.
Instassa postauksen ikä mitataan tunneissa ja Facessa relevantin näkyvyyden kesto on yhden päivän luokkaa. Tämän jälkeen kirjoitukset hukkuvat feedin syövereihin ja helpompi on löytää markkojakin kukkarosta. Jos nyt juttu nykyään seuraajien nähtäväksi edes päätyy FB:n reilu vuosi sitten tekemien algoritmimuutosten takia. Mikäli haluaa näkyvyyttä saman verran kuin vielä pari vuotta sitten sai hyvälle jutulle orgaanisesti, niin kättä taskuun. Ja syvälle. Perheellisellä toiminimiyrittäjällä tulee useimmiten vastaan genitaalit ennen euroja.
Jatkuvalla syötöllä pakkotiivistettyjä elinkaareltaan vajaan vuorokauden kestoisia juttuja. Kuka asiansa osaava ammattilainen pystyy sellaisiin oikeasti panostamaan. Ei kukaan. Puhumattakaan siitä, että tuon kaltaisia juttuja six-päkin kuvalla ja fitnesslife hästägillä maustettuna osaa tuottaa kuka tahansa. Ei pätevyysvaatimuksia.
Käsiteltävän aiheen on oltava suppea ja siitä on kerrottava lyhyesti. Tämänkaltainen kirjoitustyyli johtaa väkisinkin tiedon pirstaloitumiseen. Yksittäisten tekijöiden merkitys ylikorostuu eikä asiaan vihkiytymättömämpi lukija osaa yhdistää palasia toisiinsa. Saatikka liittämään osaksi vielä isompia kokonaisuuksia.
Siinäpä tavallinen treenaaja sitten seisoo 1000 palapelin palasensa kanssa ilman kuvaa siitä, miltä lopputuloksen pitäisi näyttää.
Markku ”Sensei” Tikka
ProTrainer.fi
ps. Tuskin tätäkään juttua kaikki avanneet lukivat tänne asti. Jos sinä luit, niin laita jakoon. Sosiaalisessa mediassa tietenkin.
Tilaa ilmainen uutiskirje, niin saat kätevästi tiedon uusista blogi-kirjoituksista, nettiartikkeleista ym. oleellisesta mediasisällöstä ja informaatiosta suoraan sähköpostiisi noin pari kertaa kuukaudessa. Uutiskirjeen tilaaminen ei velvoita mihinkään ja voit peruuttaa tilauksen milloin tahansa.
