Julkaistu: 20.10.2019
Insuliini sitä ja insuliini tätä. Sitähän ne hifihiilarin myyntimiehet tykkäävät jauhaa, koska perustreenaajalla pääsee aina touhutippa housuun, kun luonnollisista keinoista puhuttaessa samaan lauseeseen saadaan osumaan sanat hormoni ja anabolinen.
Kun lukee ravitsemuksesta ja lihasten toiminnasta muualtakin kuin jauhopurkin kyljestä, niin saattaa törmätä sellaiseen faktaan, että harjoittelun aikana lihassolun nimenomaan insuliinista riippumaton glukoosinotto nousee moninkertaiseksi ja sama tilanne jatkuu vielä hetken aikaa treenin jälkeenkin.
Tutkimusnäytön perusteella myöskään hiilihydraattien lisääminen treenin jälkeen nautittavan proteiiniannoksen yhteyteen ei nosta lihasproteiinisynteesiä pelkkään proteiiniin verrattuna, kunhan proteiinia on otettu riittävä eli salitreenaajien keskuudessa normaali annos (Koopman et al. (2007), Staples et al. (2011)).
Mitä taas treenin aikana tapahtuvaan energiakäyttöön tulee, niin salitreenin kaltaisessa kovatehoisessa anaerobisessa lihastyössä tärkein energialähde on lihakseen jo varastoitunut glykogeeni (ks. kuva, anaerobinen löytyy graafin oikeasta reunasta). Akuutin hiilihydraatin eli veren glukoosin osuus on siihen verrattuna hyvin pieni.
Salitreeni itsessään ei edes kuluta energiaa kovin kummoisesti (sykemittarit eivät osaa asiaa tulkita alkuunkaan). Kun sitten kovan treenaajan muutaman sadan kcal treenikulutuksesta vain pieni osa otetaan veren glukoosista ja siitä osa tulee maksaan jo varastoituneesta glykogeenista, niin voidaan alkaa tosissaan miettiä, että mikä olikaan intrahiilarin merkitys asiassa.
Oikea vastaus on erittäin pieni, mutta myyntipuheissa kovasti suurenneltu.
Hiljainen totuus, mitä kukaan ei tunnu ääneen sanovan on, että koko intrahiilarihype on lähtöisin insuliinia doping-aineena käyttäviltä bodareilta. Kun piikittää insuliinia doping-tarkoituksessa, niin sitä saattelemaan on pakko olla hiilihydraattia tai muuten seurauksena voi olla hypoglykemia ja tosi paha mieli.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hiilihydraattipitoisen juoman juominen harjoituksen aikana on täysin hyödytöntä luonnollisen keinoin treenaavalle, mutta asia tulee sijoittaa tärkeydessään oikeaan kokoluokkaan eikä suurennella sitä kuin savolainen kalajuttuja.
Mielestäni perusteltavin syy, miksi käyttää nestemäisiä hiilihydraatteja treenin aikana tai jälkeen on, että se on suoraviivaisin tapa lisätä treenipäivän hiilihydraattimäärää verrattuna lepopäivään. Samat safkat, mutta litkut päälle. Ei tarvitse joka kerta erikseen miettiä, paljonko sitä riisiä taas pitikään keittää. Juuri systemaattinen rakenne on jotain, mikä suurimmalla osalla tekemisestään puuttuu.
Harjoituksen aikaista jaksamista intrahiilari tehostaa lievästi lähinnä, jos kyseessä on korkean volyymin tiheätahtien ja melko pitkäkestoinen treeni. Toisaalta kalorivajeessa eli rasvanpolttodieetillä merkitys hieman kasvaa, koska nopeasti imeytyvä energia auttaa jaksamisessa, vaikka suurin vaikutus ei tulisikaan lihastyön välittömänä polttoaineena olemisesta.
Heti treenin perään lihasglykogeenin muodostuminen on nopeimmillaan ja kun hiilihydraatteja nautitaan jo harjoituksen aikana, niin niitä on silloin välittömästi tarjolla. Mutta tämäkin on tärkeää vain, jos harjoituksia on saman päivän aikana useampia tai edellinen treeni on myöhään illalla ja seuraavaa aikaisin seuraavana aamuna eli väliin ei mahdu lähemmäs vuorokautta aikaa.
Lopuksi todettakoon, että kaikki vakuuttavampi näyttö sekä kokemus harjoituksen aikaisen hiilihydraatin puolesta löytyy pitkäkestoisen suorituskyky- / kestävyysurheilun puolelta ja siellä sen käyttäminen onkin oleellisempaa kuin salitreenaajalla. Mutta se on toinen stoori.
Markku ”Sensei” Tikka
ProTrainer.fi
Lähteet:
1. Koopman et al. (2007)
2. Staples et al. (2011)
Tilaa ilmainen uutiskirje, niin saat kätevästi tiedon uusista blogi-kirjoituksista, nettiartikkeleista ym. oleellisesta mediasisällöstä ja informaatiosta suoraan sähköpostiisi noin pari kertaa kuukaudessa. Uutiskirjeen tilaaminen ei velvoita mihinkään ja voit peruuttaa tilauksen milloin tahansa.
