Tämä artikkeli julkaistiin alkujaan Sensein Uutiskirjeessä 05/2024, mutta nyt yleisön pyynnöstä teen tämän kerran poikkeuksen ja julkaisen sen myös näin blogissa kaikille muillekin luettavaksi. Mikäli et vielä ole uutiskirjeen tilaaja, niin laitapa tilaukseen ja saat jatkossakin laadukasta sisältöä suoraan s-postiisi.

Mitä on aineenvaihdunta

Aineenvaihdunta ei ole sama asia kuin nestekierto. Jos sinulla on ensin nestepöhöä, joka sitten poistuu, niin se ei ollut sitä, että aineenvaihdunta lähti toimimaan. Aineenvaihdunta ei ole myöskään suolen toimintaa. Jos ensin ei kakka kulje ja sitten lähteekin kulkemaan, niin sekään ei ole sitä, että nyt alkoi aineenvaihdunta toimia ja ensin ei toiminut.

Sekä nestetasapainon mekanismit, että ruuansulatuksen toiminta toki ovat osa perusaineenvaihduntaa, mutta ei se ole vain sitä. Tykkäänkin käyttää termiä ”metabolia”, koska tässä ei nyt kuitenkaan yksinkertaistetusti sanottuna varsinaisesti mikään aine vaihdu.

Lyhyesti sanottuna aineenvaihdunta eli metabolia on elimistön kaikki energiaa käyttävät prosessit. Ihan kaikki. Ruuansulatus ja energiantuotto ruuasta, nestekierto, lämmöntuotto, hormonitoiminta, solujen uusiutuminen, immuunipuolustus, tiedostomaton sekä tietoinen aktiivisuus ja liikkuminen tai liikunnan harrastaminen jne.

Metabolian neljä (viisi) pilaria

Metabolian voidaan sanoa koostuvan neljästä osasta… tai oikeastaan viidestä, koska yksi niistä pitää jakaa kahteen osaan, kun asiaa oikein tarkasti tarkastellaan.

1. Perusaineenvaihdunta (BMR) … on suurimmalla osalla suurin yksittäinen tekijä metaboliassa, joka kattaa tyypillisesti noin 60-70% päivittäisestä energiankulutuksesta. Tarkoittaa kaikkien peruselintoimintojen summaa, joista osan tuossa edellä jo listasin. Lämmöntuotto, hormonitoiminta, solujen uusiutuminen jne.

Perusaineenvaihdunnan kulutusta ennakoiva suurin vaikuttava tekijä ei ole ikä eikä sukupuoli, vaan rasvattoman massan määrä (LBM, Lean Body Mass) Toki taas rasvattoman massan määrään voi vaikuttaa niin ikä kuin sukupuolikin, mutta pointtina, että vaikutussuhde metabolian osalta menee näin päin.

Keskiarvoinen BMR saadaan ns. Cunninghamin kaavalla ”LBM x 22 + 500kcal” … esim. 82kg miehen 15% rasvaprosentilla LBM on noin 70kg, joten 70kg x 22 + 500 = perusaineenvaihdunta noin 2040kcal … koomassa vuodelevossa syömättä ja liikkumatta. Usein puhutaan myös lepoaineenvaihdunnasta.

2. NEAT sekä NEPA … nyt tarkkana. Tämä on se yksi osa, joka oikeasti on kaksi erilaista asiaa. NEAT tulee sanoista Non-Exercise Activity Thermogenesis ja NEPA sanoista Non-Exercise Physical Activity.

Kumpikin näistä on fyysistä tekemistä ja aktiivisuutta, mikä kuluttaa jotain. Kuitenkin oleellisena erona on, että NEAT on tiedostamatonta liikehdintää ja taas NEPA tietoista tekemistä, mutta ei kuitenkaan varsinaista liikuntaa.

NEAT on sitä, kun naputat sormia, räpytät silmiä, vatkaat jalkaa, elehdit käsillä puhuessasi, seisot vaikka voisit istua ja istut vaikka voisit maata. Kaikkea sellaista, mitä et oikeastaan huomaa tekeväsi. NEPA taas on sitä mitä voitaisiin kutsua termillä yleinen fyysinen aktiivisuus, jota ilmentää hyvin esimerkiksi päivittäinen askelmäärä. NEAT on liikettä, NEPA on liikkumista, mutta kumpikaan niistä ei ole liikuntaa.

Tyypillisesti NEAT/NEPA kattaa päivittäisestä energiankulutuksesta 15-30% … mutta jos tekee hyvin fyysistä työtä, niin lukema voi olla korkeampikin.

3. Liikunta-aktiivisuus … nyt puhutaan siis erillisestä liikunnan harrastamisesta. Salitreeni, juokseminen, uiminen, ryhmäliikunta, moottoriurheilu, tankotanssi, golf jne. Missä menee NEPA:n ja varsinaisen liikunnan raja on joskus hieman häilyvä.

Jos vaikka tiedät dieetillä passivoituvasi eli NEAT/NEPA laskee ja lähdet sitä tietoisesti askelmäärääsi lisäämällä nostamaan, niin kumpaa se on? NEPAa, jos suoritat askeleet pitkin päivää ripotellen, mutta liikuntaa, jos teet saman askelmäärän erillisenä kävelylenkkinä. Taidan jättää tämän veteen piirretyn viivan paikantamisen jokaisen oman näkemyksen varaan.

Liikunta-aktiivisuuden vaikutus energiankulutukseen onkin sitten täysin kiinni liikunnan määrästä sekä laadusta. Perusmallin salitreenaaja 4x viikossa noin tunnin verran aktiivisesti salilla ja kuulemma kaikki aerobinen on suoraan pois penkkituloksesta, niin eipä siitä tule kuin korkeintaan 10% kokonaiskulutuksesta. Jos ihan sitäkään.

Ääripäässä äärimmäinen kestävyysurheilija, joka treenaa 20-30 tuntia viikossa, niin liikunta-aktiivisuus on jopa suurin yksittäinen tekijä kokonaiskulutukseen. Suurempi kuin perusaineenvaihdunta.

4. Ruuan lämpövaikutus … käytetään myös lyhennettä TEF eli Thermic Effect of Food, joka tarkoittaa käytännössä ruuansulatuksen sitä osuutta, että paljonko syötyjen ravinteiden prosessointiin kuluu energiaa kyseisten ravinteiden sisältämästä energiamäärästä.

Erilaisilla makroravinteilla on erisuuruinen TEF ja mm. tästä johtuu, miksi sanotaan, että kaikki kalorit eivät ole keskenään samanlaisia. Kalori on tietty aina vain mittayksikkö, kuten kilometri, mutta tähän rinnastaen voidaan ajatella, että kilometrikin voi olla ylämäkeen tai alamäkeen. Proteiinin prosessointiin kuluu noin 20-30% sen sisältämästä energiasta. Hiilihydraateilla vastaava määrä on noin 5-10% ja rasvalla vain 0-3%.

Kaiken kaikkiaan TEF-vaikutus on tyypillisesti noin 10% kokonaiskulutuksesta. Ja sanottakoon vielä, että vaikka proteiinilla on korkein TEF, niin absoluuttisena kalorimääränä kohtalaisen proteiininsaannin ja korkean proteiininsaannin ero on kuitenkin siinä määrin pieni, että sen takia ei ole tarvetta alkaa ylimäärin proteiinia syömään.

Hidas vs. nopea aineenvaihdunta

Siinä oli kaikki, mistä aineenvaihdunta ja kokonaiskulutus koostuu. Kun sitten puhutaan, että henkilöllä on hidas tai nopea metabolia, niin mikä näistä edellä läpi käydyistä voi olla vähemmän tai enemmän? Lyhyt vastaus on, että kaikki.

Perusaineenvaihdunnassa on yksilökohtaisia geneettisiä eroja. Vaikka se suurimmalla osalla keskimäärin olisi aikaisemman esimerkin 70kg kiinteän kehonmassan pohjalta arvioiden noin 2000kcal, niin siinä voi helposti olla 10% eroa suuntaan tai toiseen keskenään samankokoisilla henkilöillä. Hidas metabolia 1800kcal, keskiarvoinen 2000kcal, nopea 2200kcal.

Ja tämä oli vasta lepokulutus. Kun nyt ylipäätään herää koomasta, nousee sängystä ylös ja elää ns. normaalia elämää, vaikka ei vielä tee mitään erikoisempaa, niin tähän saadaan laskea noin 30% lisää kokonaiskulutukseksi. Tekee hitaan metabolian tyypille 2340kcal ja nopealla vastaavalla 2860kcal. Yli 500kcal eroa päivittäisessä kulutuksessa näennäisesti samanlaisilla henkilöillä, jotka tekevät samoja asioita.

NEAT/NEPA kulutuksissa on myös valtavia eroja. Lienee itsestään selvää, että fyysisesti passiivista toimistyötä tekevän henkilön NEPA on huomattavasti alhaisempi kuin tehtaalla tai varastossa fyysisesti aktiivista työtä tekevällä. Ei mitään ihmeellistä siinä.

Herkemmin huomaamatta jää NEAT ekstrovertillä häslääjä-sählääjällä, joka ei pysy sekuntiakaan paikallaan ja kädet käyvät puheen tueksi kuin tuulimylly vs. hillitty paikallaan pysyvä omissa oloissaan viihtyvä introvertti henkilö.

Liikunta-aktiivisuuden kulutuksessa oleellinen tekijä, vaikka onkin liikunnan määrä, niin siinä miten taloudellisesti energiankulutuksen suhteen eri henkilöt toteuttavat tiettyä liikuntalajia on isoja eroja. Kun urheilulajia tehdään siinä lajissa kehittyäkseen, niin silloin tätä taloudellisuutta jopa halutaan ja harjoitetaan. Silloin energiataloudellinen eteneminen on toivottava ominaisuus.

Tämän lisäksi keholla on tapana kompensoida suurien liikuntamäärien kulutusta ”jostain muualta”. Enemmän liikuntaa kuluttaa toki aina absoluuttisesti enemmän, mutta mitä enemmän tekee, niin sitä ”heikommaksi” käy hyötysuhde (jos tarkoitus nimenomaan oli kuluttaa paljon energiaa). Tarkoittaa, että jos esim. 5h liikuntaa kuluttaa 2500kcal, niin 10h sitä samaa liikuntaa ei kuluta 5000kcal vaan vähemmän. Tästä mekanismista sekä harjoituksen myötä taloudellistumisesta johtuen korkeita tuntimääriä harjoittelevien urheilijoiden kulutukset ovat toki suuria, mutta eivät niin suuria kuin voisi olettaa tai suoralla matikalla laskea.

Ruuan lämpövaikutuksen (TEF) osalta on myös yksilöllistä varianssia. Jos sinä syöt 3000kcal ja minä syön 3000kcal, niin TEF:ssä voi olla hieman eroa, mutta ei kalorimäärällisesti kovin paljoa. Todellinen ero tuleekin siitä, että kun kaikki muu edellä mainittu kokonaiskulutukseen vaikuttava lasketaan yhteen ja hitaamman metabolian henkilö syö 2800kcal päivässä ylläpitokulutuksena ja nopeamman metabolian henkilö 4200kcal eli 50% enemmän, niin silloin TEF vaikka onkin vain 10% kaikesta tekee melkein 200kcal eroa päivään.

Yhteenveto

Aineenvaihdunta eli päivittäinen kokonaisenergiakulutus koostuu perusaineenvaihdunnasta eli peruselintoiminnoista + tiedostamattomasta sekä tiedostetusta fyysisestä aktiivisuudesta + varsinaisesta erillisestä liikunta-aktiivisuudesta + ruuan sisältämien erilaisten ravinteiden prosessoinnista.

Kaikkiin näihin vaikuttaa henkilön genetiikka eli yksilölliset ominaisuudet. Lisäksi dieetillä kalorivajeessa kaikella on tapana vähentyä, hidastua ja taloudellistua. Kulutuksen mukaan saatikka sen yli kaikella on tapana nopeutua ja elimistöllä on varaa tuhlailla enemmän eikä pitää jokaisesta ravinteesta kynsin ja hampain kiinni.

Muita ulkoisia tekijöitä – joihin en nyt tällä kertaa sen syvällisemmin mene – kuin edellä mainittu energiastatus ovat mm. stressi ja sen hormonaaliset vaikutukset, unen määrä sekä laatu, lääkitykset ja muut kemialliset aineet, ympäristön lämpötila, nestehukka jne. Myös ikä, mutta itsenäisenä hidastavana tekijänä vasta 60v. jälkeen noin 1% vuosivauhtia. Sitä ennen iän karttumisen hidastava vaikutus metaboliaan tulee käytännössä vain fyysisestä passivoitumisesta ja/tai kiinteän massan vähenemisestä.

Siinä varmaan suunnilleen kaikki, mitä minulla tästä metabolia-asiasta on sanottavaa. Palataan asiaan Sensein Uutiskirjeen merkeissä seuraavan kerran kesäkuussa Juhannus-viikolla.

Markku ”Sensei” Tikka
ammattivalmentaja
ProTrainer.fi

Olen aina puhunut rasvanpolttodieetin päättymisen perään maltillisesta vaiheittain tapahtuvasta ruokamäärän nostamisesta. Tarkoituksena on nostaa dieetin aikana hidastuneen aineenvaihdunnan taso takaisin normaaliksi eli kiihdyttää metaboliaa ilman, että prosessissa otetaan kehonrasvaa takaisinpäin.

Tästä vaiheesta käytetty termi ”reverse dieetti” on viimeisten vuosien aikana muuttunut kirosanaksi, koska liian moni pölkkypää influensseri ymmärtää sen joko tahallaan tai tietämättömyyttään väärin. Oikeaoppinen reverse dieetti ei ole ikinä ollut mitään kalorihissuttelua, jolla selvästi miinuskaloreilla olemista ja dieetistä palautumista vain turhaan pitkitetään. Kuitenkin tästä syystä itsekin puhun nykyään ”dieetin purkamisesta”.

Rasvanpolttodieetin päätteeksi metabolian taso ei ole paras mahdollinen, koska kalorivajeessa keho pyrkii säästämään kaikessa kulutuksessa. Joten dieettiä purkaessa aineenvaihduntaan potkitaan vauhtia nostamalla ruokavalion kcal-määrää vaiheittain. Mitä pidempi ja vaativampi dieetti ja mitä kireämpi loppukunto, niin sitä heikommalla tasolla metabolia dieetin päätteeksi on.

Tarkoittaa, että kun kehityskaudella on syönyt hyvin ja kehon ylläpitokulutus on ollut vaikkapa 3000kcal/vrk ja pitkän dieetin aikana aineenvaihdunta on tuosta hidastunut ja lopulta on syöty esim. vain 2000kcal ja sillä vielä juuri ja juuri oltu miinuksen puolella 300kcal verran, niin kehon ylläpitokulutus on silloin vain 2300kcal. Jos tuosta asetelmasta palaa kerrasta 3000kcal päivittäiseen ruokamäärään, niin keho onkin yhtäkkiä 700kcal/vrk plussan puolella ja kyllä sen tietää miten siinä käy.

Salitreenaajien keskuudessa aktiivisen rasvanpolttojakson aikana usein harrastetaan myös aerobista liikuntaa enemmän kuin kehityskaudella. Jos sekin jätetään kerrasta pois, niin äkkiä käy niin, että päivittäinen plussakaloreiden määrä nousisi tässä esimerkissä jo +1000kcal ja mahan kasvu vain kiihtyy entisestään. Aineenvaihdunnan taso, kun ei nousisi laisinkaan samaa tahtia ruokamäärän kanssa.

Metabolian taso kyllä nousee aina, kun ruokamäärää lisätään, vaikka sen tekisi nopeastikin. Nopeassa ruokamäärän nostamisessa kuitenkin on se ongelma, että mitä nopeammin ja enemmän ruokamäärää nostaa välittömästi dieetin perään, niin sitä nopeammin myös rasvaa kertyy, vaikka juuri nähtiin paljon vaivaa sen pois polttamiseen.

SUORITTAMINEN KÄYTÄNNÖSSÄ

Oikeaoppisessa dieetin purkamisessa ruokamäärää nostetaan vaiheittain eli suunnilleen samaa tahtia, mitä metaboliakin kiihtyy. Yksilöiden aineenvaihdunnan nopeudessa on isoja eroja. Eroja on myös siinä, että miten nopeasti aineenvaihdunnan tasoa pystyy nostamaan tai miten paljon se hidastuu. Metabolia voi olla hyvinkin adaptiivinen eli kehityskauden ja dieetin kalorimäärän ero on suuri. Tai metabolia voi olla varsin staattinen, jolloin kehityskauden korkeimman ja dieetin matalimman energiamäärän ero on vain jokusen sadan kcal verran.

Käytännössä ensimmäisen kalorinoston energiamäärä tähdätään juuri ja juuri sillä hetkessä olemassa olevan ylläpitokulutuksen alle. Ei paljoa alle, mutta vähän. Metabolia lähtee kiihtymään. Jaksaminen paranee selvästi. Treeniteho nousee. Mutta rasvaa ei tule yhtään takaisin. Yli 15 vuoden valmennuskokemuksella keskiarvoisen dieetin perään tyypillinen ensimmäinen nosto on noin 20% dieetin viimeisen ruokavalion kalorimäärästä. 1500kcalorin dieetissä +300kcal, 2500kcal dieetissä +500kcal. Nämä toki sillä oletuksella, että liikunnallinen kulutus säilyy vielä ennallaan. Ei siis todellakaan mitään kalorien hiljalleen hiissaamista.

Ensimmäisen noin ylläpitotasoon olevan noston jälkeen ruokamäärää nostellaan painoseurannan perusteella. Dieetin purkamisen akuutissa vaiheessa kalorinostoja tehdään useimmiten 1-3 viikon välein. Jos painoseurannan viikkokeskiarvojen perusteella paino jatkaa putoamistaan ensimmäisen noston jälkeen, niin seuraava on 150-250kcal lisää. Riippuen kokonaisruokamäärästä. 3000kcal määrään uskaltaa laittaa enemmän kerrasta kuin 2000kcal ruokamäärään.

Jos paino pysyy paikallaan, niin lisäys on useimmiten 100-150kcal väliltä. Vaikka paino ei siis nouse, niin se ei tarkoita, että metabolia on maksimissa asti. Yksilön aineenvaihdunnan adaptiivisuudesta riippuen, siinä voi olla varsin laajakin alue, jossa paino ei nouse eikä laske, vaikka ruokavalion energiamäärä muuttuu.

Jos paino taas jonkin kalorinoston jälkeen jatkaa nousuaan, niin siinä tilanteessa ruokamäärää ei lisätä. Ja jos nousu on nopeaa, tarttuu myös vyötärön sentteihin eikä tavoitteeksi ole tulossa uusi lihasmassan kehityskausi, niin sitten ruokamäärässä otetaan sen verran takapakkia, että nousu loppuu.

Dieetin purkamisen akuutti vaihe on sitä, kun metabolia käy vielä selvästi vajaalla korkeimmasta potentiaalistaan ja ruokaa saa lisätä viikon tai muutaman välein. Toki jatkossakin ruokaa lisätään, vaikka oltaisiin jo pitkällä kehityskautta, jos sille painoseurannan ja tavoitteen mukaan on tarvetta ja mahdollisuutta.

MOTIVAATIOTA TODELLA TARVITAAN

Dieetin purkamisen suorittaminen tai nimenomaan oikein suorittaminen on melko haasteellista. Allekirjoitan täysin sen tosiasian, että oikein suoritettu purku on henkisesti jopa haastavampaa kuin varsinainen rasvanpolttodieetti. Kyllähän kuka tahansa pystyy ruokamäärää nostamaan, mutta kun se pitäisi tehdä jokseenkin tarkasti ja pitkäjänteisesti ilman mainittavaa rasvan takaisin kertymistä, niin se vaatii tiukkaa motivaatiota ruokavalion toteuttamiseen.

Mentaalisesti haastavaa tästä tekee, kun ei enää pyritä polttamaan rasvaa ja on mahdollisuus syödä taas enemmän, mutta sitten ei kuitenkaan oikein ole mahdollista syödä sen vapaammin. Kehossa ei näy positiivisia muutoksia rasvamäärän suhteen, mutta myöskään lihasmassa ei kasva kunnolla, koska ruokamäärä ei ole plussan puolella. Treenitehot kyllä nousevat dieettiin verrattuna, mutta eivät nekään vielä parhaat mahdolliset ole. Se joka joskus on keksinyt väittää, että välittömästi dieetin jälkeinen aika on aina parasta aikaa lihaskasvulle, on siis puhunut ihan puppua.

Jos päivittäinen ruokamäärä pääsee heittelemään useita satoja kilokaloreita suuntaan tai toiseen ja välillä mennään oikein kunnolla chiittimätön puolelle, niin turha siinä silloin mitään oikeaoppista dieetin purkuakaan on rakentaa. Läskiä tulee niin että lätisee ja hetken päästää ollaan taas uudella dieetillä, jonka jäljiltä aineenvaihdunta on entistä surkeammalla tasolla. Tätä noidankehää, kun pyörittää muutaman vuoden, niin sitten vasta ihmeissään ollaankin. Syö todella vähän, lihoo silti, on ollut jo monta vuotta dieetillä ja silti lihavampi kuin koskaan aikaisemmin. Ei hyvä juttu ollenkaan.

Jos rasvanpolttodieetillä syö joku päivä tai viikko liikaa eli ohi suunnitellun ruokamäärän, niin sen pystyy kyllä paikkaamaan sillä, kun vain jatkaa dieettiä suunnitelmien mukaan. Dieetin perään tällaista mahdollisuutta ei ole. Jos dieetin purkamisen aikana tapahtuu isoja ohisyöntejä, niin siihen ei pidä lähteä, että sitä yrittää paikata liian vähän syömällä. Liikaa syöminen on virhe ja liian vähän syöminen on toinen virhe, kun aineenvaihduntaa yritetään sopeuttaa johonkin tiettyyn ruokamäärään.

Lyhyet paikkaukset vielä jotenkin onnistuvat, kuten jos lounaalla syö liikaa niin päivällisellä ja/tai illallisella voi sitten vastaavasti syödä vähemmän. Tai jos illalla syö liikaa, niin sitä pystyy korjaamaan vielä seuraavan päivän ruokailuiden aikana. Kehon energia-aineenvaihdunta kun nyt ei kuitenkaan ihan 24h kellon ja viikkokalenterin mukaan toimi, mutta yhtään pitempiaikaisiin ”kalorikorjauksiin” ei pidä lähteä, koska sellainen alkaa haitata aineenvaihdunnan sopeuttamista tavoiteltuun kcal-määrään ja loppujen lopuksi tuottaa enemmän huonoa kuin hyvää.

TUNNISTA TILANTEESI

Kuten alkupuolella totesin, niin dieetin purkamisen toteutus riippuu vahvasti siitä, että mikä on aineenvaihdunnan taso dieetin lopuksi. Kehonrakennus ja fitnesslajien kilpailijoiden kisadieetit ovat malliesimerkki dieetistä, jonka jälkeen metabolia kyntää pohjamudissa ja hormonitasot ovat jotain kuoleman ja kastraation välistä, jolloin dieetistä palautuakseen rasvaa suorastaan kuuluu ottaa takaisin.

Jos taas kyseessä on perinteinen jokahenkilön kesäksi kuntoon dieetti, joka alkaa rasvaprosentista 27% ja kestää korkeintaan kuukauden tai kaksi ja siitäkin joka viikonloppu chiittaillaan, niin aineenvaihdunta on dieetin päätteeksi luultavasti paremmalla mallilla kuin alussa, koska on jouduttu syömään terveellisemmin ja harrastamaan liikuntaa. Ei tarvetta varsinaiselle suunnitelmalliselle purkamiselle. Tosin eipä vanhoihinkaan ruokailutottumuksiinsa parane palata, koska jos niillä lihoi yhden kerran, niin kyllä siinä niin käy toisellakin kerralla.

Nämä olivat ne kaksi ääripäätä ja väliin mahtuu iso harmaa alue erilaisia dieettejä niin keston, toteutuksen kuin diettaajan lähtökunnon ja loppukunnon suhteen. Eniten dieetin purkamisen toteutukseen ja tarpeeseen vaikuttaa, että kuinka paljon ruokamäärää on dieetin kuluessa jouduttu pudottamaan. Jos koko dieetin pärjää yhdellä ja samalla ruokavaliolla ja paino putoaa koko ajan kutakuinkin samaa tahtia, niin ei aineenvaihdunnan taso silloin ole kovin kummoisesti laskenut, vaikka dieetti olisi kestänyt pitkäänkin. Jos taas dieetin aikana ruokamäärää tarvitsee pudottaa monta kertaa ja liikuntaa lisätä, jotta paino jatkaa alaspäin, niin silloin aineenvaihdunta on hidastunut.

EHDOTTOMASTI VAIVAN ARVOISTA

Rasvanpolttodieetistä metabolian palauttaminen vaatii kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä, itsekuria sekä kaiken lisäksi hyvät suunnitelmat. Raudanluja selkäranka ja täydellinen toteutus eivät auta, jos se mitä toteutetaan, on virheellisesti laadittu. Sama pätee myös päinvastoin. Täydelliset ruokavaliosuunnitelmat eivät auta, jos niitä ei noudata.

Oikein suoritettu dieetin purku kuitenkin mahdollistaa sen, että aineenvaihdunnan palautumisen aikana rasvaa ei pääse kertymään takaisin päin. Aineenvaihdunta resetoituu yksilölliseen maksimiinsa, hormonitasot kehittyvät normaalille tasolleen, treenitehot nousevat ja kaiken kaikkiaan keho toimii taas normaalisti. Treenitavoitteiden osalta pääsee hyvässä kunnossa jatkamaan eteenpäin ilman, että dieetillä saavutettuja tuloksia tarpeettomastinollaa prosessissa.

Haluan painottaa vielä, että pitkä ja rankka dieetti vaatii pitkän ja rankan purkamisen. Lyhyempi ja kevyempi dieetti taas vaatii lyhyemmän ja kevyemmän palautteluvaiheen. Mutta sellaista dieettiä ei olekaan, jonka jälkeen voisi välittömästi palata takaisin niihin ruokailutottumuksiin, mitä toteutti ennen dieettiä ja luulla säilyttävänsä saavuttamansa rasvanpoltollisen tuloksen. Dieetin oikeaoppinen purkaminen ottaa oman aikansa ja vaivansa, mutta on ehdottomasti sen arvoista.

Markku ”Sensei” Tikka
ProTrainer.fi