Miesten hormonikorvaushoidosta puhutaan liian vähän. Kuten elintapojen vaikutuksesta testosteronitasoihin muutenkin. Tai ylipäätään testosteronin roolista salitreenaajalle. Joten käsitelläänpä näitä hieman.
Testosteronikorvaushoidon = TRT tarkoituksena on palauttaa alle normaalin viitearvon (10-38 nmol/l) oleva testosteronitaso takaisin normaaliksi. Tällaisesta testosteronin puutoksesta miehillä käytetään myös lääketieteellistä termiä hypogonadismi.
Testosteronituotanto laskee ikääntymisen myötä, mutta syitä on monia, joiden takia jo 2- tai 3-kymppisellä voi olla selvää tasojen laskua. Geneettiset syyt, erilaiset sairaudet, toimintaongelma hypotalamuksessa tai aivolisäkkeessä, erilaisia kivesperäisiä syitä. Nykyään listataan ihan omiksi syikseen ylipaino ja/tai 2-tyypin diabetes.
Monelle salimarkulle testosteroni on yhtä kuin lihaskasvu, mutta näinhän asia ei ole. Tutkimusten mukaan luontaisella testosteronin viitevälillä lihaskasvussa ei ole eroa. Vasta sitten, kun puhutaan bodareiden suprafysiologisista annoksista, niin vaikutukset lihaskasvuun alkavat näkyä selvästi.
Minun valmennuskokemukseni mukaan jopa alle viitteiden olevalla testomäärällä voi saada varsin hyvää lihaskasvua aikaan, jos olosuhteet muutoin ovat kunnossa = ei liian edistynyt treenaaja ja alle 30v ikää. Yhtään vähättelemättä sitä, että varsinkin ikääntyminen + testosteronin lasku voi aiheuttaa selvästi voiman ja lihasmassan vähenemistä.
Liian matala testotaso aiheuttaa kuitenkin usein ongelmia enemmän elämän muilla osa-alueilla kuin salilla. Seksuaalisen libidon lasku, yleinen väsymys, masentuneisuus, nukkumisongelmat ja mahdollisesti erektiohäiriöt, joskaan ei stereotyyppisesti, toisin kuin usein tunnutaan ajattelevan. Toki nämä välillisesti vaikeuttavat liikunnallisia suorituksia, kun ei oikein jaksa tai huvita.
Oirekuva, jos on edellä mainittua, niin asialle kannattaa tehdä jotain. TRT-hoito on vaihtoehto, mutta siihen ei kuitenkaan pidä lähteä heppoisin perustein tai jos lääkäri ei testoa potilaan itsediagnosoinnin pohjalta heti määrää, niin olisi huono lääkäri. Asiaa on syytä tutkia ja selvitellä sekä mahdollisesti ensin yrittää, mitä voisi elintapojen muutoksella saada aikaan.
TRT-hoidolla on omat haittavaikutuksensa eikä asia ole niin yksinkertaista, että hieman piikkiä pakaraan ja elämä hymyilee. TRT-hoito on yleensä elinikäinen hoitosuhde ja oma vähäinenkin tuotanto lakkaa ulkoisen testosteronin myötä kokonaan. Mahdollisesti lopullisesti. Hoito voi aiheuttaa nestetasapainon muutoksia ja turvotusta sekä veren hemoglobiinin nousua ja sydänterveyden seuranta on tärkeää.
Onkohan monikaan (nuorimies) tietoinen, että TRT-hoito voi aiheuttaa lapsettomuutta. Aivan, kuten kaikki muukin kehon ulkoisen testosteronin kanssa läträäminen. Ei välttämättä lopullista, mutta riski siihenkin olemassa ja ainakin hoito pitää keskeyttää, jotta saa siittiötuotannon palautumaan. Jos palautuu. Minulla on valmennuksessakin ollut noin 30v. miehiä, joilla tasojensa puolesta olisi TRT-hoitoon edellytykset olemassa, mutta eivät tästä syystä ole siihen lähteneet.
Miespuolisten treenaajien viitevälin alarajoilla oleviin testosteronitasoihin näin ammattivalmentajan toimessa toisinaan törmään, niin voin sanoa, että jokaisen kohdalla ne on saatu ainakin jonkin verran nousemaan elintapoihin puuttumalla. Joka ainoa kerta. Tässä lyhyt listaus siitä, mitä asialle voi tehdä.
1. Ylipaino pois
2. Stressinhallinta
3. Nukkuminen kuntoon
4. Perusterveellinen ruokavalio
5. Treeni- ja liikuntatottumukset
6. Alkoholin käytön kohtuullistaminen
7. Sinkin puutoksen korjaaminen
Kuten huomaatte, niin mitkään perinteiset testosteronibuusteri tms. lisäravinteet eivät pääse edes listalle. Ne ovat muutoin kyllä oikein hyviä lisäravinteita, mutta kun eivät buustaa testosteronia.
Mainittakoon, että en ole edes valelääkäri, joten valmennukseni tarkoitus ei ole ikinä minkään sairauden tai oireen hoitaminen, mutta minkäs sille mahtaa, kun moni ”elintasosairaus” tulee kuntoon tai ainakin paremmaksi ihan vaan sivuvaikutuksena, kun laitetaan kuntoon syöminen, liikuntaharrastukset ja kehonkoostumus.
Olen valmentanut kymmenittäin TRT-hoidolla olevia miestreenaajia. TRT korjaa liian matalat testotasot normaaliksi. Se yksinään ei kuitenkaan ole sellainen salikehityksen Graalin malja, mitä kovin moni tuntuu kuvittelevan. Toki yksilötasolla auttaa asiassa, jos oma tuotanto kyntää viitearvojen alapuolella. Kuitenkaan TRT-porukassa ei saada valmennuskokemukseni mukaan keskimäärin sen parempaa salikehitystä kuin luonnostaan normaaleilla tasoillakaan.
Jos oireet ja elämänlaadun kohentaminen TRT-hoitoa vaativat ja muut elämäntilanteen olosuhteet sen mahdollistavat ja asiansa osaava lääkäri on samaa mieltä, niin ilman muuta se on yksi toimintavaihtoehto eikä sitä pidä sellaisena vähätellä.
Kuitenkin, jos syyt matalaan testosteroniin ovat lähinnä elintavoista johtuvaa, niin kyllä minä suosittelisin ensin laittamaan elintavat kuntoon ja elinikäinen parisuhde lääkärin kanssa on vasta B-suunnitelma.
Markku ”Sensei” Tikka
ProTrainer.fi
Insuliini sitä ja insuliini tätä. Sitähän ne hifihiilarin myyntimiehet tykkäävät jauhaa, koska perustreenaajalla pääsee aina touhutippa housuun, kun luonnollisista keinoista puhuttaessa samaan lauseeseen saadaan osumaan sanat hormoni ja anabolinen.
Kun lukee ravitsemuksesta ja lihasten toiminnasta muualtakin kuin jauhopurkin kyljestä, niin saattaa törmätä sellaiseen faktaan, että harjoittelun aikana lihassolun nimenomaan insuliinista riippumaton glukoosinotto nousee moninkertaiseksi ja sama tilanne jatkuu vielä hetken aikaa treenin jälkeenkin.
Tutkimusnäytön perusteella myöskään hiilihydraattien lisääminen treenin jälkeen nautittavan proteiiniannoksen yhteyteen ei nosta lihasproteiinisynteesiä pelkkään proteiiniin verrattuna, kunhan proteiinia on otettu riittävä eli salitreenaajien keskuudessa normaali annos (Koopman et al. (2007), Staples et al. (2011)).
Mitä taas treenin aikana tapahtuvaan energiakäyttöön tulee, niin salitreenin kaltaisessa kovatehoisessa anaerobisessa lihastyössä tärkein energialähde on lihakseen jo varastoitunut glykogeeni (ks. kuva, anaerobinen löytyy graafin oikeasta reunasta). Akuutin hiilihydraatin eli veren glukoosin osuus on siihen verrattuna hyvin pieni.
Salitreeni itsessään ei edes kuluta energiaa kovin kummoisesti (sykemittarit eivät osaa asiaa tulkita alkuunkaan). Kun sitten kovan treenaajan muutaman sadan kcal treenikulutuksesta vain pieni osa otetaan veren glukoosista ja siitä osa tulee maksaan jo varastoituneesta glykogeenista, niin voidaan alkaa tosissaan miettiä, että mikä olikaan intrahiilarin merkitys asiassa.
Oikea vastaus on erittäin pieni, mutta myyntipuheissa kovasti suurenneltu.
Hiljainen totuus, mitä kukaan ei tunnu ääneen sanovan on, että koko intrahiilarihype on lähtöisin insuliinia doping-aineena käyttäviltä bodareilta. Kun piikittää insuliinia doping-tarkoituksessa, niin sitä saattelemaan on pakko olla hiilihydraattia tai muuten seurauksena voi olla hypoglykemia ja tosi paha mieli.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hiilihydraattipitoisen juoman juominen harjoituksen aikana on täysin hyödytöntä luonnollisen keinoin treenaavalle, mutta asia tulee sijoittaa tärkeydessään oikeaan kokoluokkaan eikä suurennella sitä kuin savolainen kalajuttuja.
Mielestäni perusteltavin syy, miksi käyttää nestemäisiä hiilihydraatteja treenin aikana tai jälkeen on, että se on suoraviivaisin tapa lisätä treenipäivän hiilihydraattimäärää verrattuna lepopäivään. Samat safkat, mutta litkut päälle. Ei tarvitse joka kerta erikseen miettiä, paljonko sitä riisiä taas pitikään keittää. Juuri systemaattinen rakenne on jotain, mikä suurimmalla osalla tekemisestään puuttuu.
Harjoituksen aikaista jaksamista intrahiilari tehostaa lievästi lähinnä, jos kyseessä on korkean volyymin tiheätahtien ja melko pitkäkestoinen treeni. Toisaalta kalorivajeessa eli rasvanpolttodieetillä merkitys hieman kasvaa, koska nopeasti imeytyvä energia auttaa jaksamisessa, vaikka suurin vaikutus ei tulisikaan lihastyön välittömänä polttoaineena olemisesta.
Heti treenin perään lihasglykogeenin muodostuminen on nopeimmillaan ja kun hiilihydraatteja nautitaan jo harjoituksen aikana, niin niitä on silloin välittömästi tarjolla. Mutta tämäkin on tärkeää vain, jos harjoituksia on saman päivän aikana useampia tai edellinen treeni on myöhään illalla ja seuraavaa aikaisin seuraavana aamuna eli väliin ei mahdu lähemmäs vuorokautta aikaa.
Lopuksi todettakoon, että kaikki vakuuttavampi näyttö sekä kokemus harjoituksen aikaisen hiilihydraatin puolesta löytyy pitkäkestoisen suorituskyky- / kestävyysurheilun puolelta ja siellä sen käyttäminen onkin oleellisempaa kuin salitreenaajalla. Mutta se on toinen stoori.
Markku ”Sensei” Tikka
ProTrainer.fi
Lähteet:
1. Koopman et al. (2007)
2. Staples et al. (2011)